Marraskuussa tätä jo aloittelin. Silloin näppäimistö pakotettuna suolsi tällaista. Mitäpä näitäkään hukkaan heittämään, koska nämä ajateltua kuitenkin tuli:
”Onpa harvinaisen mitäänsanomaton olo, ehkä siitä syystä ei saa oikein puettua sitä hentoisintakaan ajatuksenpoikasta julkaisukelpoisiksi sanoiksi. Syysharmaa sää ei ole kaikkein mieltäylentävin. Tyhjänpäiväinen ajanjakso, oikeastaan vain sitä odottava, että loppuvuosi olisi jo ohi, talvi tulisi ja menisi ja viimein taas rupeaisi olemaan valoa maailmassa. Mitään en saa aikaiseksi. Töissä voisi aivan hyvin aloitella niiden materiaalien tuhoamista tai lahjoittelua, joita en enää käytä. Kaapeissa ei onneksi aivan hirvittävästi ole siivottavaa, mutta kuitenkin aivan riittävän monta paperipinoa pitäisi perata. Sen olen viime aikoina huomannut, että viikonlopun tekemisiä varjostaa ajatus siitä, että maanantaina pitää mennä töihin. Odotan aikaa, jolloin sitä töihinmenovelvoitetta ei enää ole. Eri asia sitten on se, kuinka tuohon tulen lopulta sopeutumaan.
Jep, pari viikkoa sitten sain jopa noin monta riviä aikaiseksi. Nyt on sentään hiukan lunta maassa, mutta tokkopa tuokaan montaa päivää tuossa pysyy. Vesisateella uhkailevat.
Mulla ei yksinkertaisesti ole mitään kerrottavaa.”
Nyt vuosi on jo vaihtunut. Ulkona pakkasta suunnilleen 23 astetta. Harmaalta näyttää, vaikka aamutaivaalla hiukan valoakin ehti olla. Kirjahyllyn päällä odottaa tarkistettava koenippu, mutta saatanpa lykätä sen torstaille. Eilen sentään yhden luokallisen tarkistelin, ne paperit pitäisi pystyä keskiviikkona palauttamaan. Noilla toisilla ei niin kiire ole. Vielä parit kokeet ennen väliarviointeja olisi tarkoitus rykäistä läpi, mutta ilman niitäkin pystyn kyllä arviot antamaan, joten sikäli ei paniikkia ole.
Ihanaa ajatella, että näiden jälkeen enää kerran on todistusarvosanataistelua meikäläisen uran aikana.
Meillä tämä loppuvuosi oli hiukan matalalentoa. Nova päivystyksineen ja osastoineen tuli tutuksi. Ei minulle henkilökohtaisesti, ellei vierailuja lasketa, mutta joka tapauksessa. Useampi päivä, pariin otteeseen. Siitäkin lopulta selvittiin. Loppuvuosi toi muutakin mieltä matalaksi vetävää, mutta jospa sekin ajan mukana valoisampaan suuntaan kulkisi. Siitä ei sen enempää.
Vuotta kävimme vaihtamassa naapurin isännän huolella kokoamalla juhannuskokolla. Olipa nyt sitten pääsiäinen, juhannus tai uusi vuosi, nuo kokolle kokoontumiset ovat käytännössä ainoita hetkiä, jolloin me olemme tekemisissä tämän kylän ihmisten kanssa. Eipä täällä rajanaapureittenkaan kanssa tule vuoden mittaan kovin usein turinoitua, saati sitten tuolla kauempana asuvien. Oli mukavaa, mutta pitkäksi meni, piti käydä vielä saunomassa naapurissa. vuosi joka tapauksessa vaihtui.
Huomenna on hankala aamu, sen osaan ennustaa. Viime aikoina on ollut vaikea saada unta illalla, joten aamutkin ovat venyneet. Kelli 6.30 on päästävä tolpilleen.
En minä nyt jaksa enempää kirjoittaa. Ei suju nykyisin tämä. Onneksi en ole kirjailija.