Aivan liian monta muutosta viritteillä meikäläisen nettimaailmassa, en meinaa pysyä itseni perässä. On ehkä suhtauduttava kaikkeen jonkinlaisena aivojumppana. Saa nähdä, miltä tämäkin tekstiyritelmä loppujen lopuksi tulee näyttämään.
Jossain määrin olen jo päässyt sisälle Mastodonin maailmaan. Harmittaa toki se, ettei siellä tuttuja ole eteen tullut. Pari ihmistä sain sinne houkuteltua, mutta eivät mitään sinne kirjoittele. Facebookin ote on niin tiukka. Pikkuhiljaa huomaan ajattelevani sitäkin mahdollisuutta, että oikeasti sulkisin FB-tilini. En tosin tiedä, riittääkö ”uskallus” moiseen. Useimpiin tuttaviini, jopa sukulaisiin FB on tällä hetkellä ainoa yhteyteni. Pitäisikö heittäytyä vanhukseksi ja lakata tykkänään käyttämästä somea?
Saisi jo kesä alkaa. Töissä rupesin kaappeja raivaamaan, pienesti aloitin. Sitä puuhaa riittää. Tuskin ensi vuonna enää ”omaa” luokkatilaa saan. On suunnitteilla, että uskonnot saan edelleen opettaa, muuta arviointivastuuta ei harteilleni enää näillä näkymin sälytettäisi. Lakimuutosten myötä tulee muuttumaan monta asiaa koulumaailmassa ja luultavasti minut lykätään samanaikaisopettajaksi/tukiopettajaksi joihinkin matikanryhmiin. Minimituntimäärällä mennään. Jaksamisen kannalta hyvä homma, eläkkeen kertymisen kannalta hivenen kehnompi juttu. Ja kun samaan syssyyn eläkerahastotkin syöksyvät (kiitos Trumpin), voipi olla, ettei kovin leveää elämää tulevina vuosina tässä torpassa elellä. Lottovoittoa tai rikkaita kuolevia sukulaisia odotellen…
Aloittelin ysiluokkien arviointeja suunnittelemaan. Toistaiseksi onneksi on ollut päättönumeroiden antaminen melko selkeää, vain parissa tapauksessa tarvitsee hieroa älynystyröitä ankarammin. Onneksi on vielä aikaa. Kaikessa muussa tuleekin kiire. Geometrian osuus on käytävä pikavauhtia läpi, ensimmäinen maailmansota saa jäädä kesken. Muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa kollega, joka siihen saakka oli kaikki yläkoulun historiat opettanut, lohdutti ja sanoi, että perinteisesti hän on sotinut ensimmäisen maailmasodan vasta kasiluokan alussa. Nyt ei ole varmaa, kuinka ensi lukuvuonna menee. Eläke houkuttaa muitakin kuin minua. On siis ehdittävä sota sotia tavalla tai toisella.
Pitäisi hankkiutua tästä ulkoilmaan. Pilvet näköjään hivenen väistyvät, mutta tuuli tunkeutuu pusakan alle (sen verran kerkesin pihan puolella jo aamutuimaan poiketa tunnustelemassa). Uimaankaan en aamulla itseäni saanut pakotettua. Viime aikoina kovin vähiin jäänyt avannon käyttö, oikeastaan turhaan siellä pumppu töitä on tehnyt. Tai no, lieneekö se turhaa, jos kuitenkin joskus sinne pulahtaa. Nykyisin iltaisin tekee enemmän mieli viilentymään, on yö sitten helpompi.
****************
Tuulesta ja koleasta kelistä huolimatta kävin hiukkasen tuota pihaa raapimassa. Ei ole aikomustakaan kaikkea haravoida, mutta jos suurimpia risuja ja oksia saisi harottua pois. Jokusen kottikärryllisen sainkin kuskattua jorpakkoon, mutta oli pakko luovuttaa. Kädet eivät suostu yhteistyöhön. Tottahan se on, että vajaa kuukausi vasta tuon oikean käden leikkauksesta, mutta periaatteessa arpikohtien arkuutta lukuun ottamatta sormet ja ranne ovat kuitenkin toipuneet. Siitä huolimatta kottikärryn kahvat eivät sointuneet yhteen meikäläisen räpylöitten kanssa. Kaiken lisäksi oikean käden peukalon jännetuppi on ruvennut oireilemaan. Eilen töihin ajellessani huomasin sen nuljuvan ja naksuvan, tänään tunteettomat käden asennot ovat hakusessa. Jos tästä kehittyy samanlainen kuukausien vaiva kuin pari vuotta sitten oli vasemmassa kädessä, mä en ala. Vasemmassa toistaiseksi vain keskari kiusaa ihmistä, mutta ihan riittävästi yhdestäkin sormesta voi harmia olla. Tämä kirjoittaminenkin tökkii.
Tuon viimeisimmän leikkurikeikan lasku pääsi yllättämään. Syksyllä yhden napsusormen leikkaus tuli minulle maksamaan vajaa 13 €. Maksukatto oli täynnä ja päiväkirurginen ei silloin enempää maksanut. Jostain syystä oletin, että normaalihinta olisi korkeintaan jossain viidenkympin kieppeillä. Eipä syöpäleikkauskaan vuonna -21 päiväkirurgisena toimenpiteenä maksanut kuin 135 €. Vaan kuinkas kävikään: rannekanava ja kaksi sormea yhteensä liki 220 €!
Vielä/enää 35 varsinaista työpäivää ennen kuin kesä koittaa. Ehkä sen jaksaa.
