Olen käyttänyt viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana parikymmentä tuntia, ellen enemmänkin, yrittäessäni pystyttää itselleni sivustoa, jonne siirtäisin kaikki blogini. Tekee mieli jättää nuo monimiljonäärien amerikkalaisten Trumpin kavereiden systeemit. Eihän sillä mitään vaikutusta ole mihinkään, mutta tavallaan tilanne on sama, jos heitän roskia luontoon ja perustelen sen sillä, ettei maailma kuitenkaan pelastu minun pienten tekojeni kautta. Ei ehkä pelastu, eikä maailmanpolitiikka mihinkään muutu minun boikottieni kautta. Silti haluan periaatteesta edes yrittää vastustaa kaikkea.
Mitä tästä on sitten seurannut? Yksinäinen olo. Pari kaveria olen saanut houkuteltua Mastodonin puolelle naamakirjasta, mutta eivät hekään siellä mitään kirjoittele. Facebook näyttää edelleen olevan alustansa. Juu käyn minäkin siellä. Katsomassa, mitä tapahtuu niissä parissa ryhmässä, joita seuraan ja vilkaisemassa, onko jotain muuta oleellista ilmoilla. Omat päivitykseni helmikuun alun jälkeen ovat olleet reissupäivityksiäni, Mastodonin mainostuspäivityksiä ja Amnestyn vetoomuksen jako. Vain yksi ihminen on vihjannut kaipaavansa juttujani. Hän on samalla ainoa, joka otti Signalin kautta yhteyttä sen jälkeen, kun WhatsUpiin laitoin tietoihin vihjeen Signalista. Instagramiin en ole aikoihin mitään laittanut. Siitä luopuminen on omien päivitysten osalta helppoa, koska vasta viime syksynä innostuin sinne mitään laittamaan. Täysin en halua luopua, koska sitä kautta on oikeastaan ainoa yhteys parin rakkaan ihmisen elämäntapahtumiin.
Jep, eihän tämä WordPressikään mikään ilman amerikkalaisia toimiva pikkupulju ole, mutta onpa ainakin toistaiseksi (ymmärtääkseni) erossa Trumpin kaveripiiristä.
Olin tänne jo saanut siirrettyä vanhoja blogitekstejäni muustakin kuin tästä reilun kolmen vuoden takaisen sairastumisen kirvoittamasta blogistani, mutta en saanut niitä toimimaan siten, etteivät tyrkyttäisi tekstejään toistensa näkymiin. Osasin tehdä kategorioita, osasin linkittää , osasin monenlaista, mutta en ymmärtänyt riittävästi. Mikään tekstien ulkoasuun vaikuttava ei toiminut siten, kuin sen piti, eivätkä muutokset siirtyneet sinne, mihin halusin. Otin sitten yhteyttä palveluntarjoajaan ja pyysin heitä poistamaan kaiken, mitä olin siihen mennessä tehnyt. Nyt en hetkeen edes yritä mitään muuta, kuin jatkan kirjoittelua tähän yhteen ja samaan blogiin. En enää pidä tärkeänä pysytellä anonyyminä. Ei haittaa, jos joku tietää, kuka olen. Jos tänne joku eksyy ja tykkää jostain syystä vilkaista muita tajunnanpurkujani, tässä linkkejä vanhoihin Bloggerin juttuihin.
Mopoloki (minun ja siippani reissuja moottoripyörillä ja ilman vuosien varrelta) löytyy osoitteesta https://horttanainen.blogspot.com/
Tarinaa kymmenen vuoden takaiselta Santiago de Compostelan vaellukselta löytyy osoitteesta https://kuljentaa.blogspot.com/
Niitä oman pään myrskyjä, useimmiten jollain tavalla liittyen uskoon ja maailman ymmärtämiseen, löytyy täältä https://kongesto.blogspot.com/
Tuo viimeksi mainittu ei ole ylpeydenaiheeni. Sen alkumetreillä on kirjoittanut tekstejä, joiden nyt ymmärrän olevan kovin ahdasmielisiä. Sen kuitenkin tiedän, että olen yrittänyt olla rehellinen. Matkan varrella kasvua tapahtui. Joidenkin mielestä ehkä väärään suuntaan, mutta itselläni on nyt rauha monenkin asian kanssa. Ainoa mitä toivon, on se, että jos joku noita juttujani lukee, lukisi ne sitten aikajärjestyksessä ja loppuun saakka, ennen kuin kommentoi, jos kommentoida aikoo. En kommentteja odota. En ole pidä itseäni minään suurena vaikuttajana. Blogin aiempi nimi oli muuten Ruuhkaa korvien välissä. Henkilökohtaisista syistä vaihdoin taannoin sekä blogin osoitteen, että nimen ja ajatuksiin eksymiseksi se sitten jäi. Molemmat kertonevat riittävän hyvin sen, että itseni tasapainottamiseksi ne olen tehnyt.
Toivoisin, että osaisin enemmän. Olisi kiva hallita tällaiset hienot blogisivustot. Olisi kiva, jos tässäkin olisi kiva etusivu, jossa olisi linkit kaikkiin näihin blogeihin ihan omassa valikossaan. Jotain sen tapaista melkein sainkin aikaiseksi, mutta ei vanha jaksa. Ehkä jonain päivänä viitsin taas perehtyä. Saahan tänne tekstiä ja kuvia, se riittänee.
