Kuukausi: joulukuu 2023

Tammikuun lopulle nasahti uusi mammoaika. Pitää muistaa jollekin aamulle varata labrat, ettei pääse unohtumaan. Meni edellinen ajanvaraus siinä samassa koronarytäkässä ihan susille sekin. Lääkäriaikaa tuossa yhteydessä ei sitten taida ollakaan, ainoastaan hoitaja soittaa jossain vaiheessa. Hiukkasen hankalaa sekin, että niin epämääräinen aika annetaan – ”jossain vaiheessa päivän aikana”. Jep, jep, hivenen hankala on oppitunnin aikana vastailla.

Juuri tällä hetkellä hiukan harmittaa oma vointi. Ei mitään suurta ja maata kaatavaa, ei toki, mutta kasautuu taas kaikkea pientä riesaa. Syntymäpolvi rupesi eilen kiukuttelemaan, pisti oikein kunnolla jonkin aikaa joka askeleella. Vasempaankin jalkaan rupeaa joku plantaarifaskiittiin viittaava pesiytymään, olisin ollut ihan tyytyväinen siihen, että vain tuo oikea olisi hankala. Oikea keskari kipuilee ja napsuu, kuten viime talvenakin. Ja eilen sitten vasen rannekin ilmoitti aloittavansa sen saman vaivan, mikä elokuusta -22 toukokuuhun -23 siinä kiusasi. Silloin oli työn ja tuskan takana saada lääkäri siitä kiinnostumaan, eikä sama taho minua nyt edes ole tapaamassa. Vaikea uskoa, että työterveys kiinnostuisi, terveyskeskuksesta puhumattakaan. Kuitenkin vain taas ”syö buranaa” -ohjeistuksella mennään. Tällaisten ennakkoarveluiden varassa on melko hankala uskaltaa ruveta apua edes kyselemään. Olen huono vaivojani valittelemaan siellä, missä pitäisi. Täällä kyllä kitisen.

En minä jaksaisi koko ajan olla jotenkin puolikuntoinen. Liikkuakaan en jaksa, syksyn yskät ja muut ovat vieneet voimat. Valivalivali.

Kuusikin selvästi hirttäytyi.

Kuvittelin, että tässä vaiheessa voisin jo sujuvasti raportoida 2-vuotistarkastuksesta ja kaikesta sen ympäriltä. Katinkontit, koronatesti näytti sopivasti plussaa edellispäivänä. Enpä tohtinut lähteä riskeeraamaan muiden terveyttä, vaikka luultavasti olisin hyvin voinut tervettä tuolloin näytellä. Peruin sitten samana aamuna mammon. Nyt sitten odotellaan, josko joskus uuden ajan saisi. Veikkaan, että menee pitkälle ensi vuoden puolelle. Lähinnä ärsyttää, koska tuo peruttu aika olisi ollut huomattavasti helpompi sijaisjärjestelyjen ja -ohjeistusten kannalta, kuin jatkossa mikään päivä tulee olemaan. Oma työnkuva muuttuu hiukan ensi maanantaista alkaen, tulee lisää hommia 7h/viikko. Todennäköisesti tilapäisjärjestely, johtuu erään työtoverin virkavapaudesta ja siitä seuranneista työjärjestysmuutoksista. Itse tuohon suostuin, ei siinä mitään, en valita, mutta hankalampi järjestää mitään poissaoloja. Menee aina kaikki palkattomaksi, kun ei juurikaan vapaatunteja päivissä ole, eikä yksikään päivä lopu aikaisemmin. Muuten ihan kiva, jos nyt hermot kestää. Onneksi oppilasjoukossa on tapahtunut joitakin muutoksia, joten ehkä edessä on joiltakin osin helpompia tunteja kuin aiemmin heidän kanssaan on ollut.

Osuuspankki ilmoitteli minun olevan jo siinä iässä, että olisivat tarjoutuneet jo vuoden alusta alkaen makselemaan takaisin sinne vuosien varrella syytämiäni eläkesijoitusrahoja. Myönnettävä on, että tavallaan kiinnosti, mutta silti vuodella lykkäsin moista. Oikeastaan ensimmäistä kertaa tajusin, ettei siihen oikeaankaan eläkkeeseen enää ole tolkuttoman kauan aikaa. Kivalta tuntuu moinen. Jos tämän talven saa kunnialla hoideltua kevääseen, saattavat ensi ja seuraava vuosi ollakin sitten jo huomattavasti kevyempiä ainakin tuntimäärien osalta. Se onkin sitten eri asia, saanko sellaisia tunteja, joiden hoitaminen tuntuu mieluisalta. Kunnanhallitus nimittäin päätti vähentää rinnakkaisluokkien määrää, mistä seuraa heti melkoinen pudotus tarjolla oleviin matikantuntien määrään. Luokkien suurentuminenkaan ei suoranaisesti houkuta. Lottovoitolle olisi siis edelleen käyttöä.

Tässä nyt oikein ole mielenkiintoa muuta ruotia. Samat vanhat valitukset, kantapää kipuilee, keskisormi napsuu taas, toisenkin käden sormi oireilee jne. Mitä noita luettelemaan, ei ne siitä mihinkään muutu.

Talvea tämä on. Ehkä jonain päivänä taas saa itsensä ladulle. Juuri nyt ei kunto ole vielä sinne kelvollinen tuon koronan jäljiltä, vaikka töissä olenkin ollut.